Blogissa on ollut viimeaikoina vähän hiljaista. Syynä hiljaisuuteen on jännittävät perhetapahtumat: lapsellamme todettiin kesäkuussa leukemia. Paranemisennuste hyvä. Hoidot rankat. Viimeiset neljä viikkoa ovat vierähtäneet sairaalassa. Kaikenkaikkiaan hoidot kestävät lähtökohtaisesti kaksi ja puoli vuotta. Valtaosa ajasta vietetään kuitenkin onneksi kotihoidossa. Ymmärrettävästi kuitenkin viimeikoina ei ole ollut liikaa mahdollisuuksia pyöräillä ja vielä vähemmän mahdollisuuksia blogailla. Tuoreimman videoblogipostauksen editoinnin keskeytti soitto hätäkeskukseen…
Mutta ajattelin tänään kirjoitella siitä, miten liikunnasta voi ammentaa voimaa vaikeiden tilanteiden keskellä. Kerron kaksi esimerkkiä.
- Treenaamme työporukalla Tough Viking -skabaan. Jo ennen syöpädiagnoosia tyttärelläni oli pitkään jatkuneita mahakipuja ja ajatukset kipujen syistä ja lapsen terveydestä pyörivät mielessäni jatkuvasti. Eräänä aamuna treenasimme Töölönlahdella. Satoi vettä, oli kylmä ja kroppaan sattui. Tajusin jälkeenpäin, että ohikiitävän hetken olin saanut ajatukseni irti terveyshuolista. Fyysinen kuritus vapautti mielen.
- Olen tehnyt paljon pitkiä urheilusuorituksia. Olen vienyt kehoni äärirajoille ja kärsinyt nälkää, kipua ja väsymystä. Olen oppinut hahmottamaan missä omat rajani kulkevat ja mihin pystyn – ainakin etäisesti. Olen oppinut puhumaan itseni jatkamaan tuskan hetkellä. Näillä eväillä on helpompi ottaa vastaan vaikeudet muillakin elämän osa-alueilla. Niin töissä kuin kotonakin. Olen verrannut pitkiä syöpähoitoja pitkään pyörälenkkiin. Välillä tulee epäusko. Välillä tulee ylämäki. Välillä sattuu. Joskus paistaa. Joskus sataa. Välillä ollaan eksyksissä. Mutta silti kotiin on aina päästy. Joka kerta.
No, muuttuko elämä sitten liikunnasta ammennetulla voimalla helpoksi? Ei todellakaan. Edes tuskaisimmalla vesisateisimmalla vastatuulisimmalla kylmimmällä ylämäkisimmällä pisimmällä nälkäisimmällä pyörälenkillä ei voi kokea sitä ahdistusta, joka iskee kun joutuu vierestä seuraamaan oman lapsensa kärsimistä. Eikä itse voi tehdä mitään. Mutta ehkä aikaisemmat kokemukset antavat vähän avaimia jaksamaan kaiken yli.
2 responses
Voihan nyt. Tsemppiä teille ja jaksamisia tytölle! Toivotaan, että hoito menee hyvin.
Voimia, tsemppiä, siunausta ja kaikkea mahdollista toivon koko perheelle!