Autokuskit ovat törttöjä. Pyöräilijät ovat kaistapäitä. Kävelijät tekevät mitä huvittaa. Bemarikuskit ovat öykkäreitä. Kaikki edellämainitut ovat stereotyyppisiä väittämiä, jotka yhtä lukuunottamatta ovat vääriä. Tielläliikkujaa ei voi tuomita valitun kulkumuodon mukaan. Todellisempi väittämä kuuluisi näin: liikenteessä joka kolmas on törttö. Hesarissa kerrottiin hiljattain, että vain 70 prosenttia pitää liikennerikoksia ja -rikkomuksia vääränä. Jäljelle jäävän kolmanneksen mukaan on ihan ok, jos ajaa vähän ylinopeutta, viilettää pyörällä kävelytiellä ja kipaisee risteyksen yli punaisia päin autojen välistä.
Työmatkallani näen satulan selässä päivittäin punaisia päin ajavia autoja. Maantiellä rajoitusten mukaan autoillessani taakseni kertyy jono. Keskustassa kävelijät pelmahtavat eteen täysin arvaamattomista paikoista. Pari päivää sitten ohitseni (punaisia päin poikittain risteyksen yli) sujahti pyöräilijä kuulokkeet päässä. Parin minuutin päästä ohitin pyöräilijän. Hän oli jäänyt auton alle.
Pikku oikaisu liikennesäännöissä voi tuntua harmittomalta, mutta se ei ole. On olemassa kolme syytä, miksi liikennesääntöjä kannattaa noudattaa:
1. Liikennesääntöjen rikkominen on yksinkertaisesti vaarallista. Liian suuri tilannenopeus sekä pyörällä että autolla pidetävät jarrutusmatkaa. Punaisia päin tölvivä kevyt liikenne aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita. Pahinta on, että rikkeet eivät ole vaarallisia vain itselle vaan myös muulle liikenteelle.
2. Liikennekulttuuri rapautuu. Jos joku rikkoo sääntöjä, muiden on helpompi seurata perässä. Etenkin pääkaupunkiseudulla on ihan tavanomaista ajaa punaisia päin vanhoilla vihreillä. Miksi minä en tekisi niin, kun kaikki muutkin tekevät? Pyöräilijöiden liikennekulttuuri on aivan hakusessa. Huono liikennekulttuuri on ilmiö, joka ruokkii ja voimistaa itseään.
3. Stereotypiat jylläävät. Kun pyöräilijä ajaa päin punaisia, ratin takana manataan kaikki pyöräilijät maanrakoon. Punaisia päin ajavan autoilijan perusteella leimataan kaikki autoilijat.Yksi mätä omena pilaa koko korin. Ihmiset kaivautuvat syvälle poteroihinsa. Vahvat stereotypiat eivät edistä vuorovaikutusta liikenteessä ja haittaavat liikenteen sujuvuutta.
Siispä ensi kerralla, kun tekee mieli tekee edetä omien sääntöjen mukaan, kannattaa pysähtyä minuutin ajansäästön sijasta miettimään kauaskantoisempia seurauksia. Emme ole liikenteessä yksin.
Ai niin. Mikä alun väittämistä sitten oli oikea? Taloussanomat uutisoi Kalifornian yliopiston tutkimuksesta, josta kävi ilmi, että BMW:n kuljettajat pysähtyivät harvemmin antamaan tietä suojatiellä kulkijoille kuin muut. Britanniassa on taas tutkittu, että BMW:tä ajavat miehet saivat tiellä eniten raivokohtauksia. On siis tutkitusti perusteltua väittää, että bemarikuskit ovat öykkäreita.