Vietin kuluneen viikon perhelomaillen Lontoossa ja tarkkailin kaupungilla paikallisia pyöräilyoloja. En ajanut kaupungissa pyörällä metriäkään, joten huutelen siis aivan puskista. Olin etukäteen saanut sellaisen kuvan, että kaupungin pyöräilyolosuhteet eivät ole häävit. Kuva vahvistui paikan päällä. Lontoon keskusta-alueella on minimaalisesti pyöräteitä ja pyörät ajavat ajoradalla autojen seassa. Kun liikennemäärät ovat suuria, touhu näytti aika jännittävältä. Osalle autojen seassa ajelu varmasti sopii ja ajajaprofiili oli sen mukainen. Liikenteessä ei näkynyt yhtään lasta tai vanhusta.
Sinänsä pyöräilijöille oli osoitettu selvästi missä saa pyöräillä ja missä ei. Esimerkiksi puistoissa oli osoitettu reitit, joita sai pyöräillä. Jalankulkijan kannalta tilanne oli miellyttävä. Suomessa jalankulkija saa etenkin sinkoilevan lapsen kanssa olla tarkkana kevyenliikenteen väylillä ja väistellä pyöriä. Lontoossa ei tarvinnut olla niin valppaana.
Suoritin myös syväluotaavaa analyysiä Lontoon pyöräkannasta.
Yksi yleisimmistä pyörätyypeistä oli kaupunkipyörät, joiden lainausverkosto oli erittäin kattava.
Ei mitenkään yllättävästi fiksejä ja sinkuloita sukkuloi liikenteen seassa erittäin paljon.
Maantiepyöriä näkyi työmatkakäytössä selvästi enemmän kuin Suomessa.
Taittopyöriä näkyi todella paljon. Brombton hallisti markkinoita. Suurkaupungin liikenteessä ne ovatkin erittäin käteviä, koska ne voi napata mukaan julkisiin kulkuneuvoihin.
Lisäksi näkyi sekalainen joukko hybrideiksi luokiteltavia pyöriä.
Tavarapyöriä en nähnyt yhtään, mikä on pyöräilyolosuhteen huomioon ottaen ymmärrettävää. Jopoon verrattavia kulkuneuvoja ei myöskään näkynyt. Maastopyöriäkin vilahti vain muutama.
Lontoon pormestarilla on suuret visiot tehdä Lontoosta pyöräilykaupunki ja töitähän sillä saralla riittää. Sitä odotellessa pyöräilijöitä pyydetään olemaan kiltisti.
2 responses
Satulasta käsin voin sanoa että tämä on aika jännä maa pyöräillä. Pyöräilijöitä on aika paljon, osittain sen takia että se on kivaa ja koska (kilpa)pyöräily on saanut paljon julkisuutta brittimenestyksen myötä. Toisaalta ruuhkat ovat järkyttäviä, eli maanpäällinen liikenne ottaa aikansa. Unohda suomalainen “ruuhka”. Maanalainen ja junat ovat nopeampia, mutta eivät kulje aivan kaikkialle ja ovat erittäin kalliita. Esimerkiksi zone 1-2 maksaa £1256 vuodessa (lähes 1600 euroa), ja usein saattaa tarvita laajemman lipun. Tuolla hinnalla saa jo aika hyvän pyörän ja tarvittavat varusteet.
Pyöräileminen Lontoossa ja sen lähistöllä herättää melko ristiriitaisia tunteita. Se on nopea ja kätevä liikkumismuoto, ja sen takia sitä hehkutetaan kovasti. Toisaalta useasti tuntuu siltä, että saa pyöräillä henkensä kaupalla. Puistoissa saa varoa Boris-pyörillä sinkoilevia turisteja (kaupunkipyöriä kutsutaan pormestarin mukaan), ja pyöräteitä on vähän. Täällä harrastetaan kävelyteiden kiveystä asfaltin sijaan… Ajoradalla taas on parkissa olevia autoja, autot ajavat päiväsaikaan ilman valoja (hankalampi havaita mitkä ovat liikenteessä ja mitkä parkissa), tiet ovat kapeita, ilman piennarta, täynnä kuoppia sekä huonoa päällystettä ja ohituskulttuuri on hurjaa. Usein myöskään ruuhkassa autojen seisoessa ei anneta tietä vasemmasta laidasta pyöräilijälle ohittamista varten. Pyöräilijäkuolemat ovat valitettavan yleisiä; marraskuussa kuoli kuusi kahden viikon aikana, ja niin taisi käydä myös helmikuussa.
Aloitin maantiepyöräilyn vasta tänne muutettuani työmatkojen takia, eli en osaa verrata oloihin Suomessa. Moottoriajoneuvojen aiheuttamasta vaarasta huolimatta en aio lopettaa pyöräilyä, vaan kannustaa muitakin pyöräilemään. Itse koen että ainoa tapa saada tiet turvallisemmaksi on lisätä pyöräilijöiden määrää ja pakottaa autoilijat tottumaan ja huomioimaan. Toinen vaihtoehto, infrastruktuurin muutos, on liian hidas ja kallis prosessi tapahtuakseen lähivuosina. Sitä saisi odottaa pitkään ja hartaasti.
Todella hyvä näkemys pyörän selästä! Kiitos 🙂 Tosiaan inframuutosta ei kannata jäädä odottelemaan, koska se vie kymmeniä vuosia.
Lontoossa pyöräilijän paikka näytti aika selkeältä: ajoradalla. Helsingissä pyöräilijät paikka vaihtuu korttelista toiseen ja se tekee ajokulttuurista todella villiä.