Vietin kuluneen viikon perhelomaillen Lontoossa ja tarkkailin kaupungilla paikallisia pyöräilyoloja. En ajanut kaupungissa pyörällä metriäkään, joten huutelen siis aivan puskista. Olin etukäteen saanut sellaisen kuvan, että kaupungin pyöräilyolosuhteet eivät ole häävit. Kuva vahvistui paikan päällä. Lontoon keskusta-alueella on minimaalisesti pyöräteitä ja pyörät ajavat ajoradalla autojen seassa. Kun liikennemäärät ovat suuria, touhu näytti aika jännittävältä. Osalle autojen seassa ajelu varmasti sopii ja ajajaprofiili oli sen mukainen. Liikenteessä ei näkynyt yhtään lasta tai vanhusta.
Sinänsä pyöräilijöille oli osoitettu selvästi missä saa pyöräillä ja missä ei. Esimerkiksi puistoissa oli osoitettu reitit, joita sai pyöräillä. Jalankulkijan kannalta tilanne oli miellyttävä. Suomessa jalankulkija saa etenkin sinkoilevan lapsen kanssa olla tarkkana kevyenliikenteen väylillä ja väistellä pyöriä. Lontoossa ei tarvinnut olla niin valppaana.
Suoritin myös syväluotaavaa analyysiä Lontoon pyöräkannasta.
Yksi yleisimmistä pyörätyypeistä oli kaupunkipyörät, joiden lainausverkosto oli erittäin kattava.
Ei mitenkään yllättävästi fiksejä ja sinkuloita sukkuloi liikenteen seassa erittäin paljon.
Maantiepyöriä näkyi työmatkakäytössä selvästi enemmän kuin Suomessa.
Taittopyöriä näkyi todella paljon. Brombton hallisti markkinoita. Suurkaupungin liikenteessä ne ovatkin erittäin käteviä, koska ne voi napata mukaan julkisiin kulkuneuvoihin.
Lisäksi näkyi sekalainen joukko hybrideiksi luokiteltavia pyöriä.
Tavarapyöriä en nähnyt yhtään, mikä on pyöräilyolosuhteen huomioon ottaen ymmärrettävää. Jopoon verrattavia kulkuneuvoja ei myöskään näkynyt. Maastopyöriäkin vilahti vain muutama.
Lontoon pormestarilla on suuret visiot tehdä Lontoosta pyöräilykaupunki ja töitähän sillä saralla riittää. Sitä odotellessa pyöräilijöitä pyydetään olemaan kiltisti.
