Meidän firman kesäjuhlaan oli vuokrattu siirtymiä varten autoksi Tesla Model S sähköauto. Model S on täysiverinen urheiluauto, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. Muiden autonvalmistajien sopii aloittaa vapina.
Heitin porukassa väitteen asiaa sen enempää miettimättä, että pyöräilyn hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin edelleen pienemmät kuin sähköauton. Sitten aloin miettiä asiaa tarkemmin. Jos lataa sähköautoa aurinko- tai tuulisähköllä, ajonaikaisia hiilidioksidipäästöjä ei teoriassa tule lainkaan. Sen sijaan pyöräilijä joutuu syömään korvatakseen pyöräilyn kuluttaman energian. Näinollen sähköauton käyttö on ilmakehän kannalta parempi vaihtoehto kuin pyöräily!
Jos pyöräilen kilometrin ja hankin energian syömällä banaania, tuotan hiilidioksidipäästöjä 40 grammaa*. Jos syön aamiaismuroja ja maitoa, päästöt ovat 56 grammaa. Jos tahdon todella sulattaa jäätiköt, syön juustohampurilaisen ja tuotan päästöjä 125 grammaa. Määrät ovat pieniä, mutta ratkaisevasti suurempia kuin sähköauton nolla.
Koska molempien vaihtoehtojen hiilidioksipäästöt ovat joka tapauksessa säälittävän pieniä, on hyvä ottaa laskelmiin mukaan myös valmistuksen aikana syntyvät päästöt. Auton valmistuksen hiilidioksidipäästöistä löytyy monenlaisia arvauksia, mutta käytän lukua 17 000 kg, koska se on mukavan iso. Pyörän valmistuksen hiilidioksidipäästöt jäävät lilliputtimaiseen 260 kg:hen. Valmistusvaiheessa auto siis ottaa hiilijalanjäljessä jonkin verran etumatkaa.
Paljonko pyörällä sitten pitäisi ajaa, että hiilijalanjälki ylittäisi sähköauton hiilijalanjäljen? Banaaneilla eläen minun pitäisi pyöräillä 425 000 kilometriä tuottaakseni 17 000 kg päästöjä. Nykyisellä pyöräilytahdillani tuon matkan ajamiseen menisi minulta 85 vuotta. Hampparia popsimalla 27,2 vuotta.
Voin siis huokaista helpotuksesta. Pyöräilyä uskaltaa yhä kutsua ekologiseksi.
* Lähde: Pyörä ja ihminen – Miten pyörä ja polkija pelavaat yhteen