Osallistuin joulun alla Talvipäivänseisaus-pyöräilyyn. Ideana oli lyhykäisyydessään ajaa vuoden pimeimpänä yönä niin paljon kuin jaksaa. Tapahtumassa reitin sai valita vapaasti, mutta matkaa piti kertyä vähintään 150 kilometriä ja maali oli Tampereella Hotelli Ilveksessä (varjotapahtuman maali oli Oulussa).
Lähdin liikkeelle illalla puoli seitsemän aikaan ja olin perillä aamulla kahdeksalta. Tuona aikana ajoin 211 kilometriä. Tapahtumaan liittyi itselläni aika monta “ekaa kertaa”. Ajoin ensimmäistä kertaa kerralla yli kaksisataa kilometriä. Ajoin ensimmäistä kertaa noin pitkän matkan talvella, nastarenkailla ja sinkulalla. Valvoin ensimmäistä kertaa läpi koko yön. Tästä intoutuneena päätin kasata ensikertalaisen näkökulmasta sekalaisia vinkkejä pitkää yöpyöräilyä varten:
- Älä aja liian kovaa. Kun ideana on ajaa pitkä matka läpi yön, ei kannata ahnehtia vauhdin kanssa. Äitiä tulee ikävä, jos voimat hyytyvät aamuyöllä keskellä pimeintä korpea. Hitaasti ajaminen on itseasiassa yllättävän vaikeaa. Oma keskinopeuteni oli karvan alle 20 km/h. Olin todennäköisesti ajamassa alussa liian kovaa, mutta onnekseni törmäsin järkevämpää vauhtia ajavaan kanssapyöräilijään (kiitokset Tapsalle) noin 70 kilometriä taivallettuani.
- Selvitä taukopaikat etukäteen. Harva taukopaikka on auki aamukolmelta. Kannattaa selvittää etukäteen missä saa syötyä ja juotua. Kapitalisti (ja omistaja) kiittää tässä vaiheessa S-ryhmää, joka on pystyttänyt mukavan tiheän liberaalisti auki olevan ABC-asemien verkoston.
- Varaudu vaihteleviin sääolosuhteisiin. Kun lähdin liikkeelle, lämpötila oli +1 ja taivas oli pilvessä. Säätiedotus lupasi koko matkalle jotain tällaista ja varauduin vain siihen. Heti alkumatkasta lämpötila painui kuitenkin pari astetta pakkasen puolelle ja aloin palella. Puolessa välissä lämpötila nousi plussalle ja alkoi sataa. Koko loppumatkan satoi ja perillä lämpötila oli +6. Kastuin läpimäräksi. Muutamilla kevyillä lisävarusteilla olisin tehnyt matkasta paljon mukavamman.
- Varmista, että valoissa riittää virtaa. Jos akuista loppuu virta, on pulassa. Kannattaa siis varmistaa, että valojen akut kestävät läpi yön. Itselläni oli kaksi parin sadan lumenin päävaloa, joista kummallakin pystyy ajamaan pilkkopimeässä. Toisen akku kestää kolme tuntia ja toisen kuusi. Lisäksi minulla oli pieni parinkymmenen lumenin led-valo. Säästin päävalojen akkuja ja käytin valaistuissa taajamissa pelkkää led-valoa. Pimeillä osuuksilla käytin kirkkaampaa valoa. Lisäksi latasin valoja kaikilla tauoilla. Näillä eväillä valo riitti heittämällä perille ja maalissa paloaikaa oli vielä tuntikaupalla. Mittasin valojen paloaikoja etukäteen lataamalla akut täyteen ja kuvaamalla yön yli limelapse-videota läppärin kameralla.
- Kehitä varasuunnitelma. Kannattaa miettiä miten toimii, jos jostain syystä joutuu jättämään leikin kesken. Itse olin sopinut yhden kaverin kanssa, että hän voi lähteä minut poimimaan tarpeen vaatiessä. Lisäksi sekä isäni että äitini majailevat matkan varrella, joten heidän kanssaan olin sopinut varasuunnitelmasta. Lisäksi reittini kulki Helsinki Tampere -radan vartta, joten junallakin olisin päässyt tarvittessa takaisin (tosin yöllä juna-aikatauluissa on neljän tunnin aukko). Joku voisi olla sitä mieltä, että varasuunnitelmani olivat yliampuvia. Ehkä, mutta se kertoo myös miten epävarmana lähdin liikkeelle.
Oheisessa kuvassa on esitetty käyttämäni varusteet:
Yöpyöräily oli ehdottomasti mienkiintoinen kokemus. Tällä hetkellä brevettien ajaminen tuntuu kaikista pyöräilyn muodoista mieluisimmalta. Ja jotta voisin kuitenkin paneutua brevetteihin asiaankuuluvalla vakavuudella, pitäisi ehkä tehdä hieman kalustohankintoja. Ja siitähän pyöräilyssä oikeasti on kyse 🙂