Ei rikkinäisiä rattaita. Ei videokameraa. Ei räkää. Ei kurkkukipua. Vain minä, pyörä ja otsalampun valaisema metsäpolku. Kulunut viikko on ollut hyvin sosiaalinen ja hektinen. On ollut Slushia ja Vuoden talvipyöräilyskabaa. Loppuhuipennuksena tytön synttärit. Hienoja juttuja, mutta oli todella huikeaa käydä yksin päästämässä höyryjä pimeässä metsässä maksimisykkeillä. Vielä ei ole äijä ihan iskussa flunssan jälkeen, mutta tästä se taas lähtee. Huomenna parin viikon tauon jälkeen taas uimaan!
Ei rikkinäisiä rattaita
By
Posted in