Onko työmatkapyöräily treeniä? Fillaroin töihin lähes joka aamu. Matkaa kertyy hiukan vajaa kymmenen kilometriä suuntaansa. Aikaa menee kesän parista kymmenestä minuutista pahimpien talvikelien melkein tuntiin. Voinko laskea tuon ajan treenaamiseksi? Uskomattoman hyvää liikuntaahan se on, mutta onko se treenaamista? Urheilua? Tuleeko ikenistä verta?
Kesällä rullailen matkan kevyesti hippipyörällä kivikovilla kapeilla renkailla. Ajelen tarkoituksella sen verran rauhallisesti, että hommassa ei ehdi tulla edes kunnolla hiki. Perille päästyäni ei tarvitse heti rynnätä suihkuun. Kesällä vedän kovat treenit erikseen maantiellä. Mutta voidaanko työmatka laskea palauttelevaksi liikunnaksi? PK-vauhtiseksi lenkiksi?
Talvella homma kääntyy päälaelleen. Maanteillä riuhtominen jää pois, mutta työmatkat muuttuu rankemmiksi. Ajan maasturilla, jossa on isot karkeakuvioisen renkaat. Maassa on lehtiä, hiekoitushiekkaa, jäätä ja lunta. Matkaan käytetty aika pitenee. Koska perillä on joka tapauksessa pakko mennä suihkuun, ajan kovemmilla tehoilla. Pahimmilla keleillä vastus ja olosuhteet on todella rankat. Mutta onko alle tunnin työmatkariipaisu kahdesti päivässä treeniä?
Vuosittain ajetuista kilometreistäni varmaan 60-70% on hyötypyöräilyä. On siis henkisesti merkittävää suhtautuuko tuohon treeninä vai siirtymisenä 🙂
Itse asennoidun niin, että työmatkapyöräilyllä on treenaamisessa oma paikkansa. Se on merkittävä peruskunnon ylläpitäjä. Väittävät, että suurimman osan treenistä pitäisi olla kevyttä peruskuntoa ylläpitävää ja siihen päälle pitäisi vetää kovat suoritukset. Itseasiassa viime keväänä ajoin parempia aikoja maantiellä kuin syksyllä. Kunto oli kohonnut selvästi talven aikana, vaikka ainoa pyöräilytreeni oli muodostunut talvella revityistä työmatkoista.
Treeniä siis.